Lyhytterapia – uhka vai mahdollisuus? Kuka sen määrittelee?
Mielenterveyspalveluiden kentällä lyhytterapia jakaa mielipiteitä. Jotkut näkevät sen arvokkaana ja tehokkaana tukimuotona, kun taas toiset pohtivat, onko lyhytterapiasta riittävää apua haasteisiin. Kuka siis määrittelee, onko lyhytterapia uhka vai mahdollisuus?
Nopeaa tukea oikeaan aikaan
Elämän haasteet ja kuormitustekijät eivät katso aikaa tai paikkaa. Erityisesti työelämässä moni kokee paineita, jotka heijastuvat myös yksityiselämään ja päinvastoin. Kun oma jaksaminen horjuu, ei aina ole mahdollisuutta odottaa, jonot voivat olla pitkiä perinteiseen terapiaan. Tähän tarpeeseen lyhytterapia vastaa tarjoamalla nopeaa, tavoitteellista, ja omiin voimavaroihin keskittyvää keskustelutukea. Lyhytterapiaan pääsee nopeasti, ilman lähetettä.
Ei vaihtoehto, vaan täydentäjä
On selvää, ettei lyhytterapia korvaa pitkäaikaista psykoterapiaa silloin, kun kyseessä on syvemmät mielenterveyden haasteet. Sen sijaan se toimii erinomaisena ensivaiheen tukena ja ennaltaehkäisevänä apuna tai toipumisessa. Lyhytterapia voi auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan ongelmia sekä löytämään ratkaisuja, jotka vahvistavat voimavaroja ja auttavat selkeyttämään ajatuksia.
Kenelle lyhytterapia sopii?
Lyhytterapia sopii kaikille. Sen tehokkuus riippuu siitä, millaisiin tarpeisiin sitä hyödynnetään. Parhaimmillaan se voi olla ratkaiseva apu henkilölle, joka kokee kuormitusta esimerkiksi työn ja yksityiselämän ristipaineessa. Se tarjoaa tilan, jossa voi purkaa ajatuksiaan ilman pitkäaikaista sitoutumista. Asiakas päättää mistä lyhytterapiassa keskustellaan. Lyhytterapeutin tehtävä ei ole kaivella tai diagnosoida asiakkaan asioita.
Mahdollisuus yksilölle, työnantajalle sekä yhteiskunnalle
Kun katsotaan laajempaa kuvaa, lyhytterapia voi olla merkittävä osa mielenterveyspalveluiden kehitystä. Ennaltaehkäisevänä keinona se voi auttaa vähentämään pidempiaikaisten mielenterveysongelmien syntymistä sekä keventämään terveydenhuollon kuormitusta. Lyhytterapia toimii myös työnantajan tukena, itselleen sekä koko organisaatiolle. Verrattuna sairaslomista aiheutuviin kuluihin, on lyhytterapia ennaltaehkäisevänä tai toipuvana tukena taloudellisesti kannattava tukipalvelu.
Lyhytterapian mahdollisuuden tai uhan määrittely riippuu siitä, millaisessa tilanteessa sitä tarkastellaan. Yksilön näkökulmasta se voi olla elämää mullistava apu, kun taas ammattilaisten keskuudessa se voi herättää kysymyksiä sen roolista laajemmassa terapiakentässä. On totta, että koulutusten tasossa on eroja ja se vaikuttaa luottamukseen sekä uskottavuuteen. Olisikin tärkeää että koulutukset saataisiin mahdollisimman pian yhtenäiseksi. Mikään terapiamuoto ei ole yksiselitteisesti parempi kuin toinen, senpä takia lyhytterapian mahdollisuuksia ei kannata aliarvioida.
Kenties oikea kysymys ei olekaan, onko lyhytterapia uhka vai mahdollisuus, vaan miten sitä voidaan käyttää parhaalla mahdollisella tavalla osana hyvinvoinnin tukemista? Suosittelenkin lämpimästi tutustumaan lyhytterapiaan.