Kuinka hyvin pystyt asettamaan omat rajat työssäsi?
Työelämässä on monia kuormittavia tekijöitä: huono johtaminen, työpaikkakiusaaminen, jatkuvat muutokset ja uuden kehittäminen. Ei ole ihme, että monelle tulee riittämättömyyden tunne. Voisimmeko itse kuitenkin vaikuttaa tähän enemmän kuin uskommekaan?
Kyky asettaa omat rajat on yksi tärkeä taito nykypäivän työelämässä. Kuka muu kuin me itse olemme vastuussa omasta jaksamisestamme? Toki ympäristö vaikuttaa ja ympäristö pitää ottaa huomioon, mutta loppupeleissä, sinä itse olet paras asiantuntija itsestäsi. Miksi siis antaa toisten sanella ja pyörittää omaa elämää? No, se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Kommunikaation merkitys: Miten tuoda omat rajat esiin?
Työkaveri tai esihenkilö ei voi tietää rajoistasi, jos et tuo niitä selkeästi esille. Tämä on erityisen haastavaa ihmisille kenen on vaikea nostaa esiin hankalia asioita. Kuinka paljon työpaikalla hankalat asiat perustuvat oletuksiin, tulkintoihin ja väärinymmärryksiin vain siksi, ettei asiasta ole pystytty keskustelemaan? Tämä on taito, mihin kannattaisi panostaa ja jota kannattaa harjoitella. Aluksi on hyvä tulla tietoiseksi ja tunnistaa omia tunteita eri tilanteissa. Kuinka paljon omat tunteemme vaikuttavat tapaamme viestiä. Jos asioiden esille nostaminen tuntuu vaikealta, kannattaa harjoitella omaa tapaa viestiä asioista, kuinka tuon asiani esille.
Joskus rajojen asettaminen vaatii rohkeutta, mutta se voi myös lisätä kunnioitusta työyhteisössä. Esimerkiksi jos sinulta pyydetään jatkuvasti lisätöitä, voit selkeästi ilmaista: ”Minulla on jo täysi työmäärä, enkä pysty ottamaan tätä lisätehtävää ilman, että muut työt kärsivät.” Tällainen selkeys auttaa muita ymmärtämään tilanteesi paremmin. Aina ei voi olettaa että työkaveri tai edes esihenkilö on välttämättä tietoinen tämän hetkisestä työtilanteestasi.
Epämiellyttävien tilanteiden kohtaaminen ja rajaaminen työelämässä
Mikä on esihenkilön vastuu tilanteessa, jossa työntekijä ei selkeästi tuo esiin omia rajojaan?
Jos työntekijä ei nostakaan asiaansa esille, vaan jättää keskustelun vihjailujen ja olettamusten varaan, kenellä on viime kädessä vastuu? Kahvipöytäkeskusteluista voi kuulua lausahduksia kuten ”olisihan sen pitänyt tajuta” tai ”varmaan ihan tarkoituksella”. Mutta miksi odotamme, että toinen ihminen osaisi lukea ajatuksiamme?
Työnantajana olen oppinut, että mitään ei pidä olettaa. Epämiellyttäviä päätöksiä joutuu tekemään, ja joskus ne voivat tuntua epäreiluilta toisesta osapuolesta. Siksi on tärkeää viestiä päätöksistä avoimesti ja perustellen, kysyä jos jokin on epäselvää. Se, että toinen ei hyväksy päätöstä, ei tarkoita, ettei hän voisi ymmärtää sitä. Avoin keskustelu helpottaa kuormittumista ja viestii toisen ihmisen arvostuksesta. Ja hei, on ok olla eri mieltä. Sen voi tehdä avoimesti, hyvässä hengessä. Jos toinen ei sitä pysty hyväksymään, voi senkin ymmärtää kohteliaasti.
Oma suhtautuminen ja vastuun ottaminen: Ratkaisu vai ongelma?
Kun puhutaan yksilön vastuusta työyhteisössä, sillä tarkoitetaan muun muassa sitä, että ihminen pystyy itse asettamaan rajansa ja tuomaan ne esille. Tämän päivän työelämä kaipaisi aimo hörppäyksen inhimillisyyttä ja empatiaa, mutta samalla on hyvä muistaa, että bisnes on bisnestä, eikä se todennäköisesti muuksi muutu. Pitäisikö siis keskittyä asioihin, joihin voimme vaikuttaa? Esimerkiksi omien rajojen asettamiseen sekä omaan asenteeseen ja suhtautumiseen.
Joskus oma suhtautuminen ratkaisee enemmän kuin itse tilanne. Esimerkiksi, jos kokee jatkuvasti jäävänsä muiden vaatimusten jalkoihin, voi kysyä itseltään: ”Olenko tehnyt oman kantani selväksi?” ja ”Mitä voisin tehdä toisin?” Jo pienet muutokset omassa viestinnässä voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten muut kohtelevat sinua. Tällöin myös omat rajat on helpompi tuoda näkyväksi.
Tämä ei tietenkään ratkaise kaikkia työelämän ongelmia, mutta se on hyvä alku. Ottamalla vastuun omasta työhyvinvoinnista, rajaamalla omaa työtään ja muuttamalla omaa ajattelutapaa voi parhaimmillaan vaikuttaa koko työyhteisön ilmapiiriin. Sen sijaan, että jatkuvasti syyttäisimme muita, voisimme miettiä, mitä voisimme itse tehdä toisin. Niin että myös minulla itselläni olisi parempi olla tässä työyhteisössä.
On selvää, ettei tämä päde kaikkiin työelämän haasteisiin. Mutta osaan varmasti. Ajatus siitä, että voin itse määritellä omat rajani kuulostaa vapauttavalta. Jokainen meistä pystyy kehittämään tätä taitoa.
Mihin voi rajata yksilön vastuun ja mihin työyhteisön vastuun? Työilmapiiri on ainakin kaikkien vastuulla.